Torstairavien loppu muuttaa suomalaisen raviurheilun – historiallinen uudistus ravistelee perinteitä ja avaa tien tulevaisuuteen

Suomalainen raviurheilu seisoo nyt suuren muutoksen kynnyksellä. Yli sadan vuoden ajan talvitorstait ovat olleet pyhitetty raviradoille – osalle harrastajista yhtä itsestäänselvä osa viikkoa kuin sunnuntain kirkkokahvit. Mutta vuonna 2026 tämä perinne väistyy historian hämärään.

Suomen Hippos ry ilmoitti, että marraskuun puolivälistä huhtikuun puoliväliin ravit ajetaan vain kuutena päivänä viikossa. Torstain kilpailut jäävät pois, ja näin vuoden mittaan katoaa kalenterista 21 ravipäivää. Päätös on nähty paperilla vaatimattomana siirtona – mutta käytännössä kyse on lajinsa suurimmasta muutoksesta vuosikymmeniin.

Vielä pari vuotta sitten Suomessa ravattiin lähes joka päivä. Hevoset ja ohjastajat kiersivät maata säällä kuin säällä, ja taukoa pidettiin oikeastaan vain jouluaattona ja -päivänä. Nyt tähän jatkuvaan rytmiin tulee hengähdystauko, ja muutos tuntuu monen mielestä miltei aikakauden päätökseltä.

Miksi radikaali päätös?

Syyt ovat selvät – raha ja realiteetit. Raviurheilun rahoitus on valunut alamäkeen, ja Hippos yrittää nyt säästää ilman että palkinnot pienenevät. Ravikilpailujohtaja Arto Hytönen kertoi, että tavoitteena on turvata lajin selkäranka ja varmistaa palkintotason säilyminen.

Leikkauskalenterin myötä syntyy noin 439 000 euron säästö. Harvemmat kisat tarkoittavat tehokkaampaa resurssien käyttöä ja helpompaa logistiikkaa talleille, etenkin pakkasilla ja jäisillä radoilla.

Kahdeksan radan talviliiga

Uudessa mallissa kilpailut keskitetään vahvoille, hyväkuntoisille radoille. Talvikauden ydinjoukon muodostavat:

  • Vermo (Helsinki)
  • Turku
  • Tampere
  • Lahti
  • Jyväskylä
  • Kuopio
  • Seinäjoki
  • Oulu

Nämä kahdeksan rataa kantavat päävastuun, kun lumi peittää maakunta- ja kesäradat. Keväämmällä, kun sää lauhtuu ja hevosia palaa kilparadoille, pienemmät paikkakunnat nousevat jälleen suurempaan rooliin.

Torstairavien tarina päättyy

Monelle lajia seuranneelle tämä on muutos, joka koskee syvälle. “Torstairavit” ovat olleet pienemmillä paikkakunnilla lähes yhteisöllinen juhla, osa paikallista rytmiä ja identiteettiä. Vaikka pakkanen olisi puraissut sormet, väki on löytänyt tiensä radalle torstai toisensa jälkeen.

Nyt tämä perinne jää historiaan. Moni pelkää, että sen mukana katoaa pala ravikulttuurin sielua – sitä arkea, jossa raviurheilu ei ollut vain kilpailua, vaan myös sosiaalinen yhteisö ja yhteinen tapa olla yhdessä.

Myös keväällä ylimääräinen hiljainen viikonloppu

Keväällä kalenteriin lisätään toinen tauko. Toukokuun lopussa, kun Ruotsissa ajetaan legendaarinen Elitloppet Solvallassa, Suomessa ei kilpailla lainkaan. 30.–31. toukokuuta kotimaiset radat hiljenevät, jotta sekä yleisö että hevoset voivat keskittyä Skandinavian suurimpaan ravijuhlaan.

Päätös viestii halusta sovittaa Suomen ravivuotta paremmin yhteen kansainvälisten tapahtumien kanssa – ja näin lisätä sekä urheilun että vedonlyönnin näkyvyyttä maailmalla.

Mitä hyvää – ja mitä huolta?

Plussat:

  • Säästöt saavutetaan ilman palkintotason heikentymistä.
  • Kilpailujen keskittäminen voi nostaa urheilullista tasoa ja houkutella yleisöä.
  • Hevosten ja ohjastajien työtahti kevenee, mikä on tärkeää jaksamisen kannalta.

Miinukset:

  • Maakuntaradat menettävät omat torstaitapahtumansa ja paikallista toimeentuloa.
  • Vanhat perinteet katkeavat, mikä aiheuttaa väistämättä kipuilua.
  • Vedonlyönti ja mediahuomio voivat heiketä kilpailumäärän vähentyessä.

Katse tulevaisuuteen

Hippos on todennut, ettei muutos ole lopullinen. Vuoden 2026 aikana seurataan tarkasti, miten päätös vaikuttaa talouteen, yleisömääriin ja ravitalleihin. Mikäli tulokset ovat myönteisiä, torstairavit voidaan mahdollisesti palauttaa tulevaisuudessa – ainakin osittain.

Monen mielestä muutos tarjoaa myös mahdollisuuden: vähempi määrä kilpailuja voi tarkoittaa laadukkaammin järjestettyjä, näyttävämpiä tapahtumia. Jokaisesta ravipäivästä voi tulla hieman suurempi ja merkityksellisempi.

Torstairavit ovat olleet osa suomalaista kulttuuria yli sadan vuoden ajan. Mutta ehkä juuri nyt tarvitaan hengähdys – mahdollisuus löytää kestävämpi rytmi, joka kantaa raviurheilua pitkälle tulevaisuuteen. Kysymys kuuluu vain, onko tämä rohkea päätös välttämätön askel eteenpäin vai liian suuri hinta perinteiden menettämisestä?

Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemustasi. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Kyllä