HIFK syvimmässä kriisissään vuosikymmeneen ratkaiseeko SaiPa ottelu helsinkiläisten kohtalon
Helsingin IFK:n jääkiekkokausi on ajautunut tilanteeseen, jota kukaan ei olisi osannut ennustaa alkusyksyllä. Perinteikäs seura, joka tunnetaan intohimostaan ja kannattajiensa uskollisuudesta, kyntää nyt syvällä – paitsi sarjataulukossa, myös henkisesti. Ja se näkyy jokaisessa tilastossa, jokaisessa vaihdossa.
Hiljaisuus kaukalossa
HIFK:n viimeisin vierasmaali syntyi syyskuun lopulla Turussa, kun pelattiin TPS:ää vastaan. Siitä on vierähtänyt yli 17 erää ilman, että punapaidat olisivat kertaakaan osuneet vieraissa verkkoon. Viisi peräkkäistä vieraskenttää, nolla maalia: JYP, KalPa, Ilves, Ässät ja K-Espoo ovat kaikki pitäneet helsinkiläiset nollilla.
Tilastollisesti tämä on hurjaa luettavaa. Ei pelkästään seuran oma negatiivinen ennätys, vaan yksi koko 2000-luvun pisimmistä vieraspelien maalittomuusputkista. Samalla HIFK on päästänyt omiin 18 maalia viimeisessä viidessä vierasottelussa. Maaliero koko kauden ajalta: -25. Se on Liigan heikoin.
Numerot eivät valehtele
Jos kaivetaan syvemmälle dataan, tilanne näyttää vieläkin murheellisemmalta. Joukkueen niin sanottu maaliodottamaero – paljonko laadukkaita paikkoja syntyy ja kuinka niitä annetaan vastustajalle – on sarjan viimeinen, -11,89. Se tarkoittaa, että HIFK ei vain jätä viimeistelemättä tilaisuuksiaan, vaan niitä ei enää juuri synny.
Yrittämistä ei kuitenkaan voi moittia. Valmennusjohto on yrittänyt elvyttää peliä – hyökkäyspeliä on pyritty aktiivistamaan ja laukauksia lisätty viivalta. Mutta kun itseluottamus on romahtanut, myös yksinkertaiset asiat alkavat murentua. Syötöt eivät mene lapaan, ylivoima pyörii tahmeasti ja omassa päässä pienetkin pomput muuttuvat vaarallisiksi.
Pieni valonkajastus on sentään nähtävissä. Keskushyökkääjä Otto Somppi on palannut kokoonpanoon, ja uusi ruotsalaisvahvistus Hugo Alnefelt on alkanut löytää rytminsä tolppien välissä. Hänen torjuntaprosenttinsa ei vielä hivele tilastoihmisten silmiä, mutta suunta on parempi – ja nyt jos koskaan HIFK tarvitsee hyvää maalivahtipeliä.
Lappeenrannassa vastassa vireä SaiPa
Jos HIFK kaipaa katkaisua tuskaiseen putkeensa, Lappeenranta ei ole helpoin paikka siihen. SaiPa on tehnyt tällä kaudella paljon oikein, etenkin hyökkäyssuuntaan. Joukkue on tilastollisesti yksi Liigan parhaista maaliodottamassa, pelitapa toimii ja kotijäällä ryhmä on tunnetusti sisuuntunut.
Vaikka SaiPalla on alla kolmen tappion sarja, pelillinen runko on pysynyt kasassa. Hyökkäykset rullaavat nopeasti, ylivoima toimii ja lepoetu on merkittävä: SaiPa on saanut huilata neljä päivää, HIFK taas pelaa kolmannen ottelunsa neljään vuorokauteen. Paperilla kotijoukkue on selvä suosikki.
Vedonlyöntiarviot ovat jopa karuja – monen laskelmien mukaan SaiPa voittaa noin kahdessa tapauksessa kolmesta jo varsinaisella peliajalla.
Mistä tie ylöspäin alkaa?
HIFK:n kriisiä ei ratkaista yhdellä tempulla. Ongelmat ulottuvat syvälle: hyökkäyksestä puuttuu potentiaalia, puolustus pelaa liian varovasti ja maalivahtiosasto hakee edelleen tasaisuutta. Joukkueen kesän rakentaminen ei ole tuottanut sitä rytmiä ja energiaa, jota kannattajat toivoivat, ja nyt hedelmätön alkukausi näkyy henkiselläkin tasolla.
Silti kaikki ei ole menetetty. Liigakaudesta on pelattu vasta kolmannes, ja moni seura on ennenkin noussut kriisistä taistelemaan pudotuspelipaikoista. Mutta se vaatii rohkeutta muuttaa peliä: enemmän uskallusta keskialueen hyökkäyksiin, vähemmän riskikiekkoa omalla siniviivalla ja yksinkertaisempaa, päättäväisempää ylivoimaa.
Ja ennen kaikkea se vaatii johtajuutta. Kun kapteenisto ja kokeneet pelaajat ottavat vastuuta, muukin joukkue löytää selkärankansa.
Illan ottelun lähtökohdat
- Ottelu: SaiPa–HIFK
- Aika: Lauantai klo 17.00
- Paikka: Lappeenranta, Kisapuisto
- Sarjatilanne: SaiPa keskikastissa, HIFK viimeisenä
- Viimeiset 5 vieraspeliä: 0 tehtyä / 18 päästettyä
- Seurattavaa: Saako HIFK vihdoin rikki vieraspelikirouksen? Löytääkö Alnefelt tasonsa?
Yhteenveto: pieni maali, suuri merkitys
HIFK on tällä hetkellä Liigan suurin kriisijoukkue – siitä ei pääse mihinkään. Mutta jokainen putki katkeaa aikanaan. Jos helsinkiläiset onnistuvat tänään Lappeenrannassa edes yhdessä asiassa, vaikkapa vain yhdessä maalissa, se voi olla paljon enemmän kuin kaksi pistettä. Se voisi olla hengähdys, merkki siitä, että toivo elää vielä.
Nyt kysymys kuuluu: saako HIFK tänään maalihanat auki vai jatkuuko heidän tuskainen hiljaisuutensa vielä yhden illan verran?