Pikkuhuuhkajat valmiina loistamaan U21 EM-kisoissa – uusi sukupolvi tuo toivoa suomalaiselle jalkapallolle

Jos mietit, missä suomalainen jalkapallo menee juuri nyt, kurkkaa nuorten kentille. Erityisesti Slovakiassa pelattavissa U21 EM-kisoissa, missä Pikkuhuuhkajat – Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkue – on valmiina palaamaan eurooppalaiseen jalkapallokarttaan isosti. Edellisestä esiintymisestä tässä turnauksessa on vierähtänyt peräti 16 vuotta. Mutta nyt, uusi sukupolvi koputtelee historian ovea.

Ja kun sanotaan, että “koputtelee”, niin oikeastaan tarkoitetaan, että se potkaisee ovea auki.

”Hyvä arpa” antoi Suomelle mahdollisuuden

Ensivaikutelma Suomen turnausasetelmista on kutkuttava. Onnekas arvonta sijoitti Pikkuhuuhkajat lohkoon, jossa vältettiin jalkapallon superjätit – ei ole Espanjaa, Saksaa, Ranskaa tai Englantia nurkissa painamassa. Ei silti, ettei haasteita riittäisi: tulilinjalla ovat Hollanti, Tanska ja Ukraina. Ei mikään kevyt trio, mutta ei myöskään ylitsepääsemätön.

Erityisen vahvana pidetään Hollantia, joka jyräsi karsinnoissa läpi ilman tappioita ja hurjalla 32–3 maalierolla. Mutta Tanska ja Ukraina? Molemmat ovat väläytelleet epätasaisuutta. Ja kun katsoo, mitä Suomi teki Norjalle jatkokarsinnoissa – murskavoitto luvuin 6–3 – voi todeta, että Lehkon miehistö ei ole tullut paikalle pelkästään kokemuksen vuoksi.

Kertoimien valossa Suomi on altavastaaja, mutta ehkä hieman liiankin vahvasti. Tämä ei ole enää se maa, jonka joukkueet lähtevät kisoihin häviämään “kunnialla”.

Kehittyviä tähtiä – kuka murtautuu läpi?

Pikkuhuuhkajien kokoonpanossa ei ehkä nähdä suurseurojen pelaajia loistamassa valokeilassa – ainakaan vielä. Mutta nälkää? Sitä on jokaisella sektorilla. Ja joukosta kohoaa nimiä, joita varmasti muistamme tulevina vuosina.

Hyökkäyksessä luovuutta ja vaarallisuutta tarjoavat:

• Naatan Skyttä (Toulouse)
• Topi Keskinen (HJK)
• Casper Terho (Union Saint-Gilloise)
• Otso Liimatta (Famalicão)
• Oiva Jukkola (Ilves)

Keskikentällä ja puolustuksessa vastuunkantajina toimivat muun muassa:

• Luka Hyryläinen
• Niklas Pyyhtiä
• Ville Koski
• Tomas Galvez

Maalivahti Lucas Bergström – Chelseasta lähdössä uusien haasteiden perässä – tuo varmuutta takalinjoille. Ja kun miettii, että joukkue selvisi turnaukseen ilman kahta avainpelaajaa, Leo Waltan ja Tony Miettisen, on entistä vakuuttavampaa nähdä, miten hyvin ryhmä pysyy kasassa.

Menneisyyden haamut – ja syy, miksi ne eivät enää pelota

Monella on vielä mielessä se viimein EM-kerta vuonna 2009, kun Suomi jäi lohkovaiheeseen raskaalla tappioputkella ja vain yhdellä tehdyllä maalilla. Mutta vuosikymmenet muuttavat asioita.

Tämä joukkue on toista maata. Lehkosuon valmennus on modernia, jopa rohkeaa – peliä ei jarruteta, vaan mennään eteenpäin vauhdilla ja organisoidusti. Karsinnoissa nähtiin joukkuetta, joka ei pelkää pitää palloa, mutta myös hyökkää hetkessä, jos vastustaja antaa siihen mahdollisuuden.

Tästä ei olla tultu hakemaan hyvää fiilistä – tästä on tultu taistelemaan jatkopaikasta.

Avausottelu on hetki, jonka jälkeen kaikki muuttuu

Ensimmäinen peli on aina ison suurennuslasin alla. Tänä iltana vastassa on Hollanti – lohkon suurin suosikki ja vaikein haaste. Pistekin olisi arvokas, mutta turnauksen jatkohaaveita ajatellen katseet kohdistuvat erityisesti peleihin Tanskaa ja Ukrainaa vastaan. Ne ovat ne ottelut, joissa Suomi voi – ja ehkä pitää – puristaa kolme pistettä.

Lohkosta jatkoon mennään kahden parhaan joukossa. Jos pääsee jatkopeleihin, voi vastaan tulla kuka tahansa eurojätti – ja silloin mitataan, kuinka pitkälle rohkeus ja suoraviivaisuus kantavat.

Piirretään tulevaisuus täällä ja nyt

Tämä kesä ei ole pelkästään U21-tason kysymys. Tämä on osa isompaa tarinaa: suomalaisen jalkapallon uutta nousua. U21-maajoukkue on jo nyt selvästi se porras, josta tuleva Huuhkajien sukupolvi ponnistaa.

Jos Pikkuhuuhkajat etenee puolivälieriin tai jopa pidemmälle, puhutaan todennäköisesti yhdestä suomalaisen jalkapallohistorian merkittävimmistä juniorisaavutuksista. Menestys Slovakiassa voi olla juuri se kipinä, joka sytyttää jotain isompaa, syvempää – ja pysyvämpää.

Joten seuraavan kerran, kun joku kysyy sinulta, mihin suuntaan suomalainen futis on menossa, voit osoittaa Slovakian nurmille ja sanoa: “Sinne. Ja kovaa vauhtia.”